Saunan lauteiden hiominen

Saunan lauteet olivat ikävästi tummuneet ja kaipasivat hiontaa. Osa laudoista oli myös irtoillut, kun ruuvit olivat ruostuneet. Vaihtoehtona olisi ollut uusien lauteiden rakentaminen, mutta hionta tuntui järkevämmältä, koska lauteet muuten olivat hyväkuntoiset.

Lähtökohta ja työkaluja. Osa laudoista oli irronnut ja lauteet olivat tummuneet.

Homma lähti liikkeelle lauteiden irrottamisella. Työ oli helppo, sillä lauteet ovat irrotettavaa mallia (puiset lauteet metallirungon päällä). Myös pitkittäislaudat lähtivät irti poikittaislaudoista ilman ruuvien kiertämistä, koska ruoste oli tehnyt tehtävänsä.

5 euron hiomakone ja hiontateline

Seuraavaksi virittelin hiontapaikan autokatokseen. Homma kannattaa ehdottomasti tehdä ulkona, sillä pölyä tulee enemmän kuin uskoisikaan. Hengityssuojaimen käyttö on myös suositeltavaa. Itse en käyttänyt, ja hiontapöly yhdistettynä keväiseen siitäpölykauteen teki hapen saannin melko työlääksi. Sopivaksi työskentelykorkeudeksi totesin kaksi auton rengasta päällekkäin. Tällä korkeudella hiottavaa lautaa on helppo pitää aloillaan painamalla sitä jalalla. Selälle tämä ei tosin paras asento ole.

Hiottu lauta vs. hiomattomat

Muutaman testin jälkeen totesin, että karkeus 80 on sopivin ensimmäiseen hiontaan. Ero hiotun ja hiomattomien lautojen välillä on valtava. Hioin kaikki laudat karkeudella 80 yläpuolelta ja sivuilta. Alapuoleen en koskenut, koska se ei tule näkyville. Toiseen kertaan hioin laudat karkeudella 180, jonka jäljiltä pinta oli miellyttävän sileä.

Kesken hionnan hiomakoneeni alkoi osoittaa hiipumisen merkkejä. Kuulosti aivan siltä, kuin jokin laakeri olisi lopussa. Jännä juttu, olisi uskonut Tokmannilta ostetun 5 euron hiomakoneen kestävän pidempään kuin 3 vuotta. Avasin koneen, puhdistin ja rasvasin laakerit (ylälaakeri oli jumissa). Kone toimi hienosti vielä monen laudan ajan, kunnes alkoi pitää ääntä uudelleen. Onneksi olin varautunut tähän, ja minulla oli toinen samanlainen 5 euron hiomakone iskemättömässä paketissa (ostin kaksi kun halvalla sain - toinen hajoaa kuitenkin). Kone vaati hieman herkistelyä, koska laakerit olivat jumineet säilytyksen aikana. Lähti kuitenkin toimimaan pienen vetristelyn jälkeen ja homma saatiin tehtyä loppuun. Huvittavana yksityiskohtana näiden koneiden mukana tuli varahiilet. Onko valmistaja todella kuvitellut, että 5 euron kone kestää pidempään kuin hiilet? Hankilistalle voisi lisätä seuraavaksi vaikka 20 euron hiomakoneen...

Kun kaikki laudat oli hiottu, kiinnitin pitkittäislaudat poikittaislautoihin. Porasin ruuveille alkureiät, joiden syvyys sattui juuri sopivaksi, kun antoi karan mennä lautaan asti. Kiinnittämiseen käytin Tokmannilta kilotavarana ostettuja 5 mm ruuveja. Laitoin väliin rikan, ettei kanta uppoa lautaan. Kiinnityksessä mietin eri vaihtoehtoja, joista päädyin kuvassa näkyvään asetteluun. Saa nähdä, tapahtuuko lautojen halkeamista, kun ne on kiinnitetty molemmista reunoista, vai olisiko kiinnitys pitänyt tehdä lautojen keskeltä.

Valmis laude

Sekä ylä- että keskilaude tulivat valmiiksi ja hioin vielä alalauteen ja jalkatuen saunassa sisällä. Pölyä tuli sen verran, että vähintään kiukaan suojaaminen oli tarpeen.

Lauteet on tarkoitus käsitellä vielä ennen käyttöönottoa, kunhan flunssa menee ohi ja on sateeton päivä.

Esivahvistin olohuoneeseen

Ostin noin vuosi sitten aktiivikaiuttimet olohuoneeseemme. Kaikki ääni (HTPC/televisio, CD-soitin, radioviritin) kuuluu kaiuttimien kautta. Aktiivikaiuttimissahan on päätevahvistin itsessään, joten kaiuttimille täytyy tuoda linjatasoinen signaali. Vanhassa viritinvahvistimessa ei ollut pre-out-liitäntöjä, joista signaalin olisi saanut. Tämän takia jouduin ottamaan kotiteatterista järeämmän viritinvahvistimen lainaan, kunnes löydän olohuoneeseen sopivan pre-outillisen viritinvahvistimen tai esivahvistimen.

Vaatimuksina esivahvistimelle olivat kaukosäätö (ehdoton), hyvä äänenlaatu, digitaalinen sisääntulo (voisi hoitaa myös ulkoisella DAC:lla), pari-kolme analogista sisääntuloa, viritin (voisi käyttää myös erillislaitetta) ja hintahaitari 100-200 €. Plussana olisi balansoidut lähdöt. Tutkittuani aikani Huuto.netin, DVD Plazan ym. tarjontaa ja lueskeltuani foorumeilta hyvistä esivahvistimista, tulin siihen tulokseen, etten löydä vaatimuksiani täyttävää laitetta. Kaukosäätö osoittautui monesti rajoittavaksi tekijäksi, hinnan lisäksi tietenkin. Enimmäkseen katselin Rotelin ja NADin laitteita niiden saamien kehujen takia. Cambridge Audio olisi ollut varmasti myös hyvä valinta, mutta rahaa olisi pitänyt olla reilusti enemmän käytettävissä.

Koska en tarvitse useimmista kaupallisista esivahvistimista löytyviä äänenvärin säätöjä (aktiivikaiuttimissa on omat säädöt) tai levysoitinesiastetta mihinkään, ajattelin myös, että maksaisin näistä turhaan ja kaikki niihin käytetty raha olisi pois varsinaisen esivahvistimen laadusta. Pohdiskelin asiaa ja tutkin vaihtoehtoja, ja pikkuhiljaa alkoi muotoutua ajatus esivahvistimen rakentamisesta itse. Silloin saisin juuri sellaisen kuin haluan.


Osat, jotka suunnitelmissani olevaan esivahvistimeen tarvitaan:

• Kotelo
• Esivahvistin
• Lähteen valinta
• Äänenvoimakkuuden säätö
• DAC (ellei käytetä ulkoista DAC:a)
• Virtalähde/virtalähteet
• Ohjauselektroniikka (kaukosäätö ym.)

Netistä löytyi yllättävän vähän juttua esivahvistimen rakentamisesta. Monet projektisivut käsittelivät todellista high end -hifiä, joka ei minua toistaiseksi kiinnosta, tai sitten putki-, pääte- tai kuulokevahvistimia. Päädyin katselemaan eBayn tarjontaa esivahvistinrakennussarjoista. Näissähän on vaarana ostaa myös täyttä roskaa, joten etsin eri sarjoista tietoa netistä, ja tämä keskustelu sai minut valitsemaan rakennussarjaksi legendaarisen (?) JC-2-esivahvistimen.

Kotelon valinta tuotti pitkään päänvaivaa. Koska laite on tulossa olohuoneeseen paraatipaikalle, sen täytyy sointua olemassa oleviin laitteisiin ja sisustukseen. Asiallisen näköisiä koteloita valmistaa ilmeisesti vain yksi liike Euroopassa (maailmassa?), tai ainakin sellaisen kuvan sain foorumeita selatessani. Hintaa tuolta tilattuna olisi tullut alkaen 70 euroa, mutta en ajatellut sijoittaa puolta rakentelubudjetista koteloon. Lisäksi, vaikka tuo 10 mm etupaneeli on todella hyvän näköinen, sitä on myös hankala työstää siististi kotikonstein. Joten ei muuta kuin ilmoitus Tori.fi:hin ja rikkinäisiä viritinvahvistimia, CD-soittimia ym. alettiin tarjota minulle. Lopulta ostin yhden rikkinäisen CD-soittimen ja yhden vanhan päätevahvistimen Joensuusta. Hintaa tuli 15 € ja kas, minulla oli koteloissa jopa valinnanvaraa. Päädyin käyttämään päätevahvistimen koteloa, koska siinä oli valmiina säleiköt ilman kiertoa varten ja takapaneelissa reiät RCA-liittimille. Etupaneelin joutuu tekemään uusiksi.

Äänenvoimakkuuden säätö on yksi haastavimmista asioista esivahvistimessa. Perinteisesti ja helposti se olisi tehtävissä potentiometrillä, ja tässä tapauksessa kun halutaan kaukosäätö, niin moottoripotentiometrillä. Potikoissa on vain se huono puoli, että ne eivät toimi täysin symmetrisesti etenkään potikan ääripäissä (=hiljaisella äänenvoimakkuudella). Erityisesti kanavaepätasapaino häiritsee minua, joten ei kiitos. Lisäksi olen kyllästynyt moottoripotikan epäherkkyyteen säädettäessä äänenvoimakkuutta kaukosäätimellä. Ikinä se ei pysähdy oikeaan kohtaan. Toinen vaihtoehto olisi käyttää elektronista äänenvoimakkuuden säätöä, mutta näissä taas on ongelmana löytää tarpeeksi laadukas piiri tähän tarkoitukseen. Ei vaikuta myöskään olevan kovin suosittu vaihtoehto. Lopulta päädyin maksamaan suolaisen hinnan Dalen valmistamilla vastuksilla varustetusta valmiiksi kootusta rele-kortista. Siinä on ideana, että releitä käyttämällä signaali kuljetetaan eri suuruisten vastusten kautta. Näin ollen 7 releen mallissa on 2⁷=128-pykäläinen säätö. Tuosta määrästä löytynee se sopiva äänenvoimakkuus, ja voimakkuus on säädettävissä pykälä kerrallaan. Kaupan päälle vahvistimesta kuuluu katu-uskottava releiden raksutus, kun säätää volumea. Myös mute- eli vaimennustoiminto on helposti toteutettavissa esim. -20dB-vaihtoehdolla, josta tykkään. Ääni ei kokonaan katoa, mutta hiljenee reilusti.

Samalta myyjältä löytyi lähteenvalintakortti, jossa signaali valitaan releillä neljästä sisääntulosta. Riittää alkuun, ja on laajennettavissa myöhemmin toisella samanlaisella. Tämä oli rakennussarja.

DAC tuotti taas hieman enemmän päänvaivaa valinnanvaikeuden merkeissä. HTPC:n ääni tulee optisena signaalina vahvistimeen, joten se pitäisi saada laadukkaasti analogiseen muotoon. Se on myös tärkein äänilähde olohuoneessamme. Valmiita (laadukkaita) DAC:ja on toki olemassa, mutta niiden alkaen-hinnat lähentelevät helposti 100 euroa. Rakennussarjoja näyttää löytyvän noin $30:sta ylöspäin, mutta mikä näistä on hyvä... Huomioitavia asioita ovat digitaalisen signaalin vastaanotinpiiri, itse digitaali-analogi-muunnospiiri ja mahdollinen USB-piiri. Valinta oli työläs, kun täytyi etsiä netistä tietoa noista eri piireistä ja muutenkin hieman perehtyä digitaali-analogi-muunnoksen maailmaan. Valitsemassani DAC:issa on DAC-piirinä CS4398, vastaanottimena CS8416 ja USB-piirinä CM102. Laite pystyy vastaanottamaan ja muuntamaan digitaalista 24bit 192Khz -signaalia, tosin USB:n kautta tuskin näin korkealaatuista signaalia. Operaatiovahvistimena on NE5532, jonka pitäisi olla aivan kelvollinen piiri. Se on helposti vaihdettavissa, jos haluaa vertailla eri piirien ääneen tuomia eroja. Isona plussana tässä DAC:ssa oli myös sen käyttämä 2x18V jännite, joka on sama kuin esivahvistinpiirillä.

Virtalähteiksi valikoitui Vaasan Elektroniikkakeskuksen valikoimista seuraavat muuntajat:

• Rengassydänmuuntaja 120VA 2x18Vac
• Rengassydänmuuntaja 30VA 2x12Vac
• Muuntaja 12VA 2x6V 

Ainakaan teho ei lopu kesken! Varsinaisia tehosyöppöjähän tässä esivahvistimessa ei ole, mutta valitsin muuntajien koot reilulla mitoituksella, koska hinnassa ei ollut juurikaan eroa. Ajatuksena on, että 2x18 V muuntaja syöttää esivahvistinpiiriä ja DAC:a, 2x12V syöttää volumen säätöä ja lähteen valintaa ja 2x6V syöttää ohjauselektroniikkaa. Vähemmillä muuntajilla olisi ollut mukava selvitä, ja näin jälkeen päin ajateltuna tuosta 2x18V:sta olisi reguloimalla saanutkin tuon 2x12V aika näppärästi... samoin ohjauselektroniikan syötön. Noh, tästä oppineena tulee tämäkin huomioitua ensi kerralla.

Vahvistimen ohjaus tulee tapahtumaan Arduinolla. Ajatuksena on, että kaukosäätimen komennot otetaan vastaan IR-vastaanottimella ja Arduinon ulostuloja käyttäen säädetään äänenvoimakkuutta, lähteen valintaa ja näyttöä. Virran katkaisu ja kytkentä tapahtuu releellä, jota Arduino suoraan ohjaa.

Projektin etenemistä seurataan blogissa.

Kirjoittajasta ja blogista

Nyt tuli se hetki, kun päätin alkaa julkaista pieniä kertomuksia eri tekniikan aloille liittyvistä projekteistani ja harrastukseni kehittymisestä. Tarkoituksena on blogin avulla innostaa ja auttaa muita harrastajia omissa projekteissaan. Olen ollut erittäin iloinen muiden tekemistä tarkoista projektikuvauksista (sekä foorumeilla että blogeissa), joista olen itse saanut vaikutteita ja vinkkejä. Tässä ensimmäisessä kirjoituksessani kerron lyhyesti itsestäni ja harrastuksistani, joihin blogissa tullaan perehtymään yksityiskohtaisemmin ajan mittaan.

Kirjoitushetkellä olen koulutukseltani opinnäytetyötä vaille valmis 24-vuotias sähköinsinööri (AMK). Harrastuksiini on kuulunut pienestä pitäen elektroniikka ja tietotekniikka, mutta näiden alojen koulutusta minulla ei ole. Lähes kaikki taidot olen itse oppinut nettiä ja kirjoja lukemalla sekä tietysti purkamalla, kasaamalla ja kokeilemalla.

Elektroniikassa kiinnostaa tällä hetkellä eniten sulautetut järjestelmät (Arduino) ja hifi-laitteet. Rakenteilla on tällä hetkellä esivahvistin olohuoneeseen, jossa ohjaus tapahtuu Arduinolla. Hiljattain sain valmiiksi myös kuulokevahvistimen ja DACin. Näistä onkin tulossa heti kärkeen juttua tänne blogiin.

Tietotekniikan puolella olen vannoutunut Linux-käyttäjä (ollut pääkäyttöjärjestelmänä viimeiset 7 vuotta) ja osaan myös ohjelmoida (PHP, C) ja tehdä nettisivuja. Tietenkin koneiden kasaamiset ja huollot on myös tuttua.

Muilta tekniikan aloilta voisin sanoa harrastavani moottoriajoneuvoja, valokuvausta ja käsitöitä. Autollani on yleensä ollut tapana olla edes hieman massasta poikkeavaa sorttia, vaikka varsinaista harrasteajoneuvoa minulla ei olekaan. G-voimien nälkään on moottoripyörä. Näitä tulee huollettua ja korjattua itse niin pitkälle kuin taidot ja tilat antavat myöten. Ajoneuvoihin tulee asennettua milloin mitäkin elektronista/mekaanista laitetta, joista aion myös kertoa blogissa.

Valokuvausta aloin tosissani harrastaa reilu vuosi takaperin, kun ostin ensimmäisen digijärjestelmäkamerani. Tällä hetkellä minulla on Canon EOS 7D  ja liuta objektiiveja, joista voisi jonkilaista vertailua ja testejä julkaista. Kameratarvikkeita löytyy kauppani puolelta runsaasti, ja blogin osittaisena tarkoituksena on myös tarjota lisäinformaatiota asiakkailleni testien muodossa.

Kaikkiin harrastuksiini, elämiseen ja asumiseen liittyen puu-, metalli- ja muovikäsitöitä on silloin tällöin lähes pakko harrastaa. Elektroniikkalaitteille tarvitaan koteloita, kaiuttimia tulee rakenneltua ja kotiin tarvitaan milloin mitäkin huonekaluja - kaikki mihin ei löydy hinta-laatu-suhteeltaan hyvää valmista vaihtoehtoa, tehdään itse. Usein myös tarpeeni ovat sen verran vaativat, ettei vaatimukset täyttävää valmista tuotetta yksinkertaisesti ole olemassa.

Mottoni:

"Itse tekemällä saa juuri sen mitä haluaa - tai mitä tulee."

Tähän on toisaalta hyvä jatkaa yhdellä lempisanonnoistani:

"Hyvään pyritään, mutta priimaa pukkaa tulemahan."

Sponsorina projekteissani ja bloggauksissani toimii luonnollisesti yritykseni AHaa Elektroniikka.