Alfa Romeo 156 2.5 V6:n moottorin vaihto, osa 1

Alfa Romeo 156 2.5 V6

Minulla on vuodesta 2011 saakka ollut käyttöautona Alfa Romeo 156 2.5 V6. Auto on vaatinut huolenpitoa ja ymmärrystä kenties tavanomaista enemmän, mutta on se sitten antanut nautintoakin sen edestä. Nyt syksyllä 2013, juuri kun olin ajatellut luopua autosta ja kaupat oli jo melkein sovittu, se osoitti jälleen tulisen luonteensa: moottori alkoi käydä viidellä pytyllä. Tästä autosta ei niin vain luovutakaan. Vika alkoi, kun vauhtia ja kierroksia oli koneessa vähän normaalia enemmän, joten heti heräsi epäilys, että nyt ei ehkä selvitä millään puolan vaihdolla tai vastaavalla, vaikka sitä toivoinkin.

Seuraavana päivänä tutkittuani vikaa tarkemmin, sain suuttimien johtoja irrottamalla paikallistettua vian takimmaisen lohkon etummaiseen (jakopään puoleiseen) sylinteriin. Sieltä tulikin vastaan tulppa, josta puuttui puolet kärjestä. Ilo ja helpotuksen tunne hävisi kuitenkin yhtä nopeasti kuin oli tullutkin, kun mittasin sylinterin puristukset: tasan 0 bar.

Oletan, että venttiilihän sieltä on palanut. Kone on kuluttanut jonkin verran öljyä, jonka tosin olen arvellut häviävän vuotamalla. Suhteellisen vähän ajetut tulpat olivat kuitenkin siinä kunnossa, että todennäköisesti öljy onkin palanut koneessa ja aiheuttanut mittavaa karstoittumista. Nyt karstan palanen sitten irtosi, jäi venttiilin väliin ja poltti sen. Enemmän selviää sitten, kun otan kannet irti.

Keväällä tein Relluun kansiremontin ja siitä saatujen kokemusten perusteella sama homma Alfan melko täyteen ahdetussa konetilassa ei varsinaisesti houkutellut. Jakopää on sen verran monimutkainen ja ahtaassa paikassa, että jo yksistään sen paikoilleen saanti kansiremontin jälkeen olisi minulle kohtuuttoman iso vaiva. Lisäksi kannen tai kansien koneistus tulisi maksamaan arviolta 500-1000 euroa osineen. Mielessä pyöri hetken aikaa ajatus, että laitan auton myyntiin sellaisenaan ja saan siitä sitten mitä saan.

Muutaman päivän pähkäilyn jälkeen ja kohtalon puututtua peliin suunnitelmat muuttuivat kuitenkin merkittävästi. Minulla ollut purkuauto, joka oli säilytyksessä entisen omistajan pihassa Kiteellä ja joka oli menossa pian paaliin, löysikin uuden omistajan lähempää Joensuuta. Purkuauton uudella omistajalla on vieläpä hallitilat, joissa voin irrottaa moottorin purkuautosta ja vaihtaa sen omaan autooni. Kaksi päivää moottorivaurion jälkeen purkuauto oli uuden omistajan pihassa ja valmiina moottorin luovutukseen. Voiko paremmin sattua? Vaihto tulee huomattavasti halvemmaksi ja mahdollisesti helpommaksikin, kuin kansiremontin teko. Periaatteessa kustannuksia tulee ainoastaan uusista öljyistä, nesteistä ja ilmastoinnin täytöstä. Käytännössä kuitenkin kannattaa samalla vaihtaa myös ainakin jakopäänhihna, koska se on niin paljon helpompaa kone irrallaan.

"Lentävä Alfa"

Kuvassa väliaikainen kulkuneuvo sekä elinluovuttaja.

Selvittelin netistä, minkälainen homma moottorin vaihto tähän autoon olisi ja kuinka se kannattaisi tehdä. Ohjeita projektiin katsoin mm. täältä. Moottorin irrotus sujui lopulta melko mutkattomasti. Autosta oli jo aiemmin irrotettu suurin osa pyöräntuennoista, lokasuojat ja purettu myös melko paljon tavaraa konetilasta. Ongelmia tuotti lähinnä pakoputken kiinni ruostuneet pultit, jotka olivat vähän hankalassa paikassa auton alla. Rälläkällä nekin antautuivat.

Moottorin irrotus sujui helposti, koska tieltä oli jo aiemmin purettu muita osia pois.

En vielä tässä vaiheessa kerro tarkemmin, kuinka moottorin irrotus tapahtuu. Saan kattavammat ohjeet sitten, kun irrotan moottorin omasta autostani, jossa on kaikki osat vielä paikallaan. Purkuauto oli jo niin purettu, että moottorin tiputtamiseksi riitti lähestulkoon pelkkien vetareiden, pakoputken ja kiinnikkeiden irrotus. Moottori sidottiin liinalla moottorinostimeen. Ajatus oli, että myös apurunko irrotetaan ennen moottorin irrottamista. Kävi kuitenkin niin, että moottorin viimeisiä kiinnityksiä avattaessa moottori pysyi paikoillaan nostimen varassa, mutta kori rupesi peräpainoisena (ilman moottorin painoa) ns. keulimaan. Tilanne hieman yllätti, mutta tuli siis todettua, että kone mahtuu tulemaan ilman apurungon irrottamistakin alakautta pois. Nopeutti kummasti hommaa.

Moottori ja kori irti toisistaan.

Tilanne on tällä hetkellä se, että moottori on irti ja odottaa jakohihnan vaihtoa sekä mahdollisesti muuta pientä huoltoa (startti, laturi...). Odottelen, että purkuauton uusi omistaja saa hallinsa siihen kuntoon, että minulla on mahdollisuus mennä purkamaan ja kasaamaan omaa autoani siellä.

Busson jakopää. Tilaa tuon kanssa touhuamiseen on koneen paikallaan ollessa alle 10 cm.

Harvemmin näkösällä oleva puoli koneesta.